Friday, April 24, 2009

28th day in New York

Läppärini on henkitoreissaan. Rehab on käynnissä, tai saattohoito0 pikemminkin. Siksi radiohiljaisuus. Nyt pikainen saldopäivitys työpaikalta ennen viikonlopun viettoon lähtemistä:

  • asiantuntijakokouksia - keskimäärin 1 /pv
  • työsähköposteja - keskimäärin 100 / pv
  • julkkiksia - yhteensä 4 kpl (Yoko Ono, Ban Ki-Moon, Bill Clinton ja Evo Morales)
  • rottia - yhteensä 6 kpl (joista yksi (1) meidän rappukäytävässä)
  • vauvatorakoita kotona - keskimäärin 1 / pv
  • hellepäiviä - 1 kpl (huomenna toinen)
  • sateenvarjo-nurin -päiviä - 2 kpl
  • kreisejä bileitä - niitä odotellessa
  • olen NyyJorkissa -pakahtumuksen tunteita - keskimäärin 1 / pv

Hyvää viikonloppua!

Thursday, April 16, 2009

19th day in New York

Nyyjookkilaisuuteen kuuluu lenkkeily Central Parkissa. Keskupuisto on harmillisesti kotoa turhan kaukana, joten testasin viikonloppuna läheisen East Village Parkin lenkkimaastot.
Ei, ei, ei.
Kävi ilmi, että puiston nimeä kantava vihreä kaistale kartalla on moottoritien ja joen välissä oleva työmaa-alue. En ollut kuitenkaan ainoa sinnikäs, vaan tuulista Frankilin Delano Roosevelt Driven viertä puski moni muukin hölkkävetimissään.
Ei ole tehnyt mieli toiselle lenkille.

*

Nyyjookkilaisuuteen kuuluu myös jooga, jota muutenkin kaipaan työn vastapainoksi. Joogaa kokeilin harjoittelijatoverini Emmun kanssa lenkkeilykokemusta paremmalla menestyksellä. Yoga to the People -salin ideologian mukaan jokaisella on oikeus joogaan. Niinpä rahatonkin pääsee joogalle, koska vapaaehtoinen maksu suoritetaan omantunnon mukaan sujauttamalla lähtiessä seteli tyhjään Kleenex-rasiaan, jota ohjaaja helistelee salin ovella. Suositeltava avustus on $10. Toistaiseksi olen mielelläni maksanut pyydetyn kympin, koska idea on mielestäni ihastuttava. Varjopuolena paikassa on suuri ihmismassa: kovin syvälle omaan tajuntaansa on vaikea vajota, kun oman ja kaverin maton välillä on vajaa tuuma ja edessäolevan varpaat hipovat omaa otsatukkaa. Iltatunneilla tiiviin tunnelman lisäksi ilmankosteus ja -lämpötila vetävät vertoja höyrysaunalle.

Yoga to the People saa valittavasta sävystäni huolimatta pisteet kotiin. On ihanaa katsella East Villagen joogajoukkoa ja hönkäillä samaan tahtiin sen sekalaisen seurueen kanssa. Sitäpaitsi, jos harjoitteluraha ei riitä toivottuihin joogamaksuihin – eikä muuten näillä vuokrahinnoilla juhlita – yhden taalan seteli näyttää ihan samanlaiselta leikkirahalta kuin kymppikin, eikä kukaan siitä nurise.

*

Näiden lisäksi kaipasin jotain lisää. Bodypump-kartoitus oli yllättävä: maailmankuulu hitti-hikoiluohjelma Les Mills on vasta valloittamassa New Yorkia, ja Bodypump™ -tunteja löytyy vain yhdeltä kuntoklubilta koko Manhattanilla – sieltäkin vain kahtena arkiaamuna klo 6:45!

*

Tutkiskelun jälkeen löysin toivottavasti tyydyttävän kuntoiluratkaisun. Olen nyt sitoutunut parin korttelin päässä kotoa sijaitsevaan Dolphin Fitness Clubiin, joka tarjoaa 24 h kuntosalin sekä muutamia jumppa-, tanssi- ja joogatunteja viikossa. Paikka on hieman nuhruinen, mutta siinä ei varsinaisesti ole valittamista. Kodin läheisyyden lisäksi ratkaiseva tekijä oli edullinen hinta: 3 kk = $119, eli noin 30 euroa kuussa. Tänään kävin nauttimassa Dolphin Clubin jäsenyyteen kuuluvasta personal trainer -sessiosta. Vajaan tunnin ajan dominicano-Joe jumppautti mua, puhui disipliinin tärkeydestä ja varoitteli muffinsien ja donitsien kiroista. Vaikka Joe (Juan?) oli ihan kiva, sessioista jäi hieman karvas maku. Ensin kävi ilmi, että painan lähemmäs 200 täkäläisellä asteikolla, ja lopuksi tulin käyttäytyneeksi huonosti kieltäytyessäni ostamasta lisätreenausta, jolla saisin pumpattua ja maintainattua superbodyani.

Tuesday, April 14, 2009

17th day in New York

Pääsiäislomalla oli aikaa nukkua ja turisteerata, nukkua ja haahuilla kotikulmilla, ja nukkua. Voisin nukkua vielä lisää − toistaiseksi en muista koskaan saaneeni nukkumisesta tarpeekseni. Olisi kuitenkin suuri vääryys tuhlata kallisarvoisia nyyjookpäiviä pelkästään nukkumiseen, joten olen ollut jonkin verran myös hereillä.


Koska haluan taas nukkumaan, kuvat puhukoon sanojen puolesta:



Amerikkaa museossa ja kioskilla.


Williamsburg, Brooklyn.


Poikia metroasemalla.


Tyttöjä Harlemissa.


Kevättä rinnassa.

Wednesday, April 8, 2009

12th day in New York

Testaan Helsingissä hyväksi havaitsemaani arkiliikuntakannustinta: en omista julkisen liikenteen kuukausilippua. Perinyyjookkilaiseen tapaan kruunaan aamuisin jakkupukuni lenkkareilla - niillä Sarin vanhoilla - ja painelen 40 minuutin kävelymatkan töihin. Seuraavassa kuvastoa tämän aamun työmatkan varrelta.

Donitseja, hampurilaisia ja spykiatreja.


Katastrofeja.


Kukkivia puita ja lisää donitseja.


Katastrofien muistelua.


Korkeita kuuluisia rakennuksia - Chrysler Building, 1930.


Lisää kuuluisia rakennuksia - YK:n päämaja, 1950.

11th Day in New York

Elämä asettuu uomiinsa. Lauantaina muutin omaan kotiin ja viikonloppu tuhraantui siivotessa ja laittaessa. Se kannatti! Mukavuustaktiikalla pehmitin kämppikseni Seanin ymmärtämään, että hajuton jääkaappi on viihtymiseni ehdoton edellytys, ja vihdoin eilisiltana Sean pakotti myös Antonin hommiin. Pojat olivat itsekin ihmeissään, kun siivoussession yhteydessä kaapista löytyi mm. joulukuista jogurttia ja jotain, mikä oli joskus kai ollut taikinaa.

Mukavuustaktiikka on tehonnut siinä määrin, että Sean on esitellyt kulmakunnan tiettävästi halvimman kaljakuppilan ja opettanut mut käyttämään itsepalvelupesulaa (mikä on vähän kuin pelaisi pajatsoa!). Perusasiat alkavat siis olla hoidossa, ja olen pökerryttävän viehtynyt kotikulmistani. East Villagessa jokaisella korttelinmitalla on ainakin kolme baaria tai kuppilaa, yksi pesula ja kaksi kiinalaisen tai egyptiläisen pitämää pikku elintarvike-/sekatavarakauppaa. Vielä kun olis vähän enemmän aikaa hengailla...


Vastapäisen kulman Laundry Center


Meidän (Muhammedin) talo


Tänään pääsin markettishoppailemaan oikein kärryjen kanssa, kun jääkaappi on vihdoin siirtynyt vaaditun hygieniatason piiriin. Varsinaisia ruokakauppoja Manhattanilla on vähän, ja tähän päivään saakka olin ostanut välipalani aina delistä. Ruokakauppaan päästessäni en meinannut pysyä nahoissani, mutta pitäydyin silti melko tavanomaisissa ostoksissa, joista amerikkalaisinta oli fudge-maapähkinävoi-jäätelö.

Key Food


Ostokset!

Friday, April 3, 2009

6th day in New York

Ensimmäinen työpäivä sisälsi kakkua ja keppijumppaa. Mutta se olikin aprillia se. Tänään alkoi todellinen työnteko, ja olen melko pihalla ja aivan poikki. Onneksi enää yksi päivä ja sit on viikonloppu.

Tapasin tänään vuokraisäntämme, egyptiläisen Mohammedin, joka kertoi omistavansa koko kerrostalon alakerran baareineen. Hän tarjosi ensitapaamisella kokista ja pitsaa, ja lupasi lähettää jonkun ”pojistaan” laittamaan suihkun kuntoon, kun meillä on toistaiseksi nappulat vähän vinossa. En ole vielä muuttanut kotiin, kun en ole ehtinyt tai jaksanut töiden jälkeen ryhtyä siivoomaan. Sitäpaitsi tuleva kämppikseni Sean kuvaa satunnaisesti lyhytelokuvaansa mun huoneessa lauantaihin saakka, joten pysyn mielelläni poissa siihen asti, kun tilanne kerta sallii.

Oi, enää huominen ja sitten alkaa oikea elämäni nyyjorkkerina, kun pääsen laittamaan kodin kuntoon ja vähän vetämään henkeä!



Omg - meidän katto!


Omg omg - näkymä meidän katolta!

Wednesday, April 1, 2009

4th day in New York

Kuinka löydetään koti New Yorkista? Ainakin se on paljon helpompaa kuin Espanjassa! Veikkaan että kielitaidolla on osuutensa asiaan. Satuinpa myös ”valitsemaan” hyvän ajan tulla Nyyjookkiin, kun dollari on aika halpa (n. 0,75 euroo) ja tämä meidän talouskriisi on kaikkien huulilla.

Asunnonetsintäpuuhissa sain talouskriisistä tuta, joskin itselleni edullisella tavalla: työnsä menettäneet ihmisparat ovat lentäneet kämpistään ja vuokraemot palvovat mahdollista vuokralaista erilaisin alennuksin ja mielistelyin. Neljä kuudesta tsekatusta soitteli perään, joiden lisäksi sain sitkeähkösti love-mailia kahdelta vuokralaishunterilta, joita en edes koskaan tavannut! Lie ameriikkalaisten kohteliaisuutta.

Etsintätouhun intensiteetti oli sellainen, että tuntuu kuin olisin ollut täällä ainakin kaksi viikkoa. Olen myös aika väsynyt, kun etsintäadrenaliini on vihdoin laskenut. Huomenna saan onneksi avaimet omaan kotiin!

Tänään sain siitä omasta kodista hyvät esimaut, kun maaniteltuani epäonnistuneesti kämppispoikia vähän siivoomaan, vedin henkisesti kumihanskat käteen ja pistin omat mister muskelit harjanvarteen (joka täytyi käydä ostamassa). Ai onks meil jotain rättejä? Laitetaaks tohon imuriin vettä? Sean ja Anton eivät kai koskaan ole siivousta harjoittaneet, ja sen kyllä huomaa. Villakoirat, klähmät ja kylppärin ikitöhnä on kuitenkin (toistaiseksi) ainoa valittamisen aihe.

Kämppä on mahtava, oma huone tilava ja valoisa, pojat on suloisen ja kivan oloisia, alue on supakuul, bussi töihin menee käytännössä oven edestä ja metro puolentoista korttelin päästä. Ja mikä parasta: kohta on kesä ja siitä voi nauttia vapaahetkinä sit katsellen meidän katolta kaupungille.