52nd day in New York

Viikonloppu on kultaa. Perjantaina töiden jälkeen me Suomen harkkarit pistäydyimme – kuten tavallista – Delegates’ Loungessa, jossa YK:n bilehirmut kokoontuvat aloittamaan viikonloppun. Päämajan savuisessa Loungessa harjoitetaan verkostoitumista, mutta me epäsosiaaliset suomalaiset nurkkakuntauduimme tällä kertaa omaan pöytään. Harkkarityttöjengimme on saanut miesvahvistuksen, kun Mikko-mainio (alias Riki) liittyi remmiin viime viikon alusta. Käyttäydyimme Loungessa poikkeuksellisen hillitysti, koska minä ja Emmu olimme suuntaamassa vielä elokuviin katsomaan Woody Allenin Manhattanin, joka näytettiin keskiyön klassikko-sarjassa. Elokuvakokemus oli tosi nyyjook, vaikka täytyy myöntää etten muista leffan jälkimmäisestä puoliskosta juuri mitään, kun yhden jälkeen yöllä teatterin penkin mukavuus vei voiton. Suosittelen kuitenkin Manhattania: taattua Woodya ja hyvät naisemat.

Lauantaina Manhattan-teema jatkui, kun suhasin metrolla Brooklynin DUMBOon. Alueella (Down Under the Manhattan Bridge Overpass) ei näkynyt lentäviä pikkuelefantteja vaan vanhoja varastorakennuksia, joihin on viritetty taidegallerioita ja kahviloita. Aluetta markkinoidaan Brooklynin SoHona, ja veikkaanpa että jollain Bob New Yorkilla on ollut näppinsä pelissä, kun paikalle on keksitty nimeä. DUMBOssa odottelin Emmua trendikkään israelilaisen kuppilan baaritiskillä, jossa mukavalla tavalla lipevä omistaja soitti asiakkaiden iPodeja ja julisti lauantai-iltapäivän huumaa saattamalla oheisessa kuvassa olevat hieman vaivaantuneen huvittuneet henkilöt yhteisvalokuvaan. Vaihdetiin käyntikortteja, tietty.


Cafe lattejen ja minttu- sekä taatelismoothie-maistiaisten jälkeen liukenimme Emmun kanssa paistattelemaan päivää Manhattan Bridgen ja Brooklyn Bridgen väliseen puistikkoon. Löhöilyä nurmella, taustakuvana Manhattan ja ohivirtaavat jokilaivat, musiikkina korvissa random isovanhemmat leikkimässä hippaa lastenlastensa kanssa – ei paha. Löhöilyaikaa olisi viitsinyt venyttääkin, mutta ystävämme odottivat meitä jo saapuviksi, joten kävelimme kuvassa taustalla näkyvän Manhattan Bridgen yli takaisin kotisaarelle. Matkalla ostimme Chinatownista hedelmiä sangriaa varten ja siivilän linssien huuhteluun sekä Emmulle ässäarvantapaisen, joka tietysti meidän tuurilla toi myös $3 voittoa.



Lauantai-iltaa Anne (Miranda), Niina (Samantha), Emmu (Charlotte) ja Ulla (Carrie) aloittivat Annen Midtown-residenssissä nauttimalla mm. Jumalaista caramel cone-jätskiä ja tanssimalla Lambadaa, kunnes Annen luottokuski Hugo nouti tytöt mustalla strech-limolla tarkoin valittuun ilottelupaikkaan. Illan teema oli lattaritanssit, ja kaikilla oli korkokengät, paitsi mulla joka jänistin viime hetkellä. (Odotan et saan hankittua Manolot!) Gonzales y Gonzales -tanssiravintolassa meno oli aito: joka iskelmällä vaihtuvien hikisten ukkojen kolmas kysymys (nimen ja kansallisuuden jälkeen) oli aina ¿tienes novio? – onko sulla poikaystävä. Ja tottakai mulla oli, se ei vaan tänään just pääsyt mukaan. Valitettavasti.

Sunnuntaiaamuna riensimme reippaina brunssille ja suomidesign-näyttelyyn Meatpacking Districtille. Päivän löytö oli Shoegasm-niminen kenkäkauppa, jossa kenkägasmi ei ollut kaukana. Sunnuntaifiiliksissä (jostain syystä sunnuntai on nykyään mun lempiviikonpäivä) sovittelimme sandaaleja ja korkokenkiä tarkoitukseen varatulla divaanilla ja tanssimme barokkikehystetylle peilille. Seuraavaksi eksyimme nepalilaiseen hoitolaan, jossa Suni teki mulle elämäni ensimmäisen mani- ja pedikyyrin ja kertoi samalla Suomen hallituksen nepalilaisille antamista stipendeistä. Minä puolestani kehuin Sunille Lapinlahdenkadun Mount Everestiä.

Kotimatkalla löytyi vielä tähänastisista kuolattavin ruokakauppa (ja niitä on monta!) josta ostin mansikoita ja viinirypäletomaatteja. Edes viikonlopun päättyminen ei haitannut, koska keskiviikkona kello viisi aloitan viiden päivän loman! Täällä voi elää joka päivä erilaista elämää. Surreal but nice.