Essi ja Taru kiitivät äsken Atlantin yli ja ilmestyivät tänään illansuussa ovelleni. Multi-ihanaan Isoon Omenaan tutustuminen aloitettiin tiätty meidän katolta, ja sitten käytiin fancy pants rooftop terrace restaurantissa pistelemässä thaifuusionuudeliwokkia nam. Kun urheiden matkaajien sisäiset kellot kävivät aamukuutta, he taintuivat sänkyyni. Itse suoritin invaasion suloisen ja ylipuheliaan pikkukämppikseni Sharan sohvalle, jolla nyt makaan ja kuuntelen tuulettimen hurinaa. Iiiik, ihan kuin olis yökylässä! Ennen nukkumaanmenoa, Suomi-vieraiden tuhistessa jo onnellisina huoneessani, Anton-kämppis keitti Shara-kämppikselle ja Lydia-kämppikselle peanut butter vanilla hot chocolatea, ja keskustelimme tosi innokkaasti nimistä, aksenteista ja peanut butterista. Tiedoksi niille, joilla oli kunnia tutustua Madridin kämppikseeni Lynsey’iin: Sharassa on paljon samaa öö... karismaa. Kämppiksenä siis Ameriikan Lynsey - brunette-versiona ja leweellä texas-axentilla warustettuna. :D :D
Kaiken kaikkiaan viikonloppu on ollut mukavan rauhallinen. Paljon tsillausta ja hyvää ruokaa. Tänään päivällä vaali"valvoimme" puistossa, mutta langaton netti ei toiminutkaan, joten keskityimme hikoilemaan ja lipomaan mehujäitämme.
Lauantai-iltapäivänä pääsin tutustumaan Manhattanin ja Queensin välissä East Riverissä törröttävään kummajaiseen, Roosevelt Islandiin, jolla työtoverini Distinguished ex-Delegate Her Exellency Ms. Johanna asuu. Roosevelt Island on omituinen paikka: kapeaa, kolmisen kilometriä pitkää saarta halkoo ankeahko promenaadi, jolla sijaitsee yksi kauppa ja yksi kapakka. Kun kävelee saaren itälaitaa, voisi melkein hypätä Queensiin, ja saaren länsilaidalla tallustaa melkein toinen jalka Manhattanilla. Käsitykseni mukaan saarella asuu paljon lapsiperheitä, ja sen pohjoisosassa on mukavat julkiset grillailunurtsit. Johannan talo, Octagon House, on olemukseltaan kerrassaan erikoinen yhdistelmä mormonitemppeliä ja ruotsinlaivaa. Takapihalla on uima-allas, johon saa tuoda kaksi (2) vierasta / kk, ja lisäksi talon yhteistiloista löytyy biljardisali, jossa pelasin elämäni ensimmäisen kokonaisen biljardiottelun, joka suoritettiin viisinpelinä, ja jonka minä ja kollegani Her Exellency Distinguished Delegate Ms. Anne sattumalta voitimme!
Oivallisen ekskursion parasta antia (Annen laittamien taivaallisten ruokien ja Johannan jääkarhuntaljalla piehtaroinnin lisäksi) oli ehdottomasti matkustaminen saarelle ja sieltä pois. Roosevelt Islandille pääsee ”tramilla”, joka ei suinkaan ole raitiovaunu, vaan köysiratahissi eli ilmalaiva kuten Her Exellencies Distinguished Delegates Niina ja Anne sitä nimittivät. Näkymät ilmalaivasta saavat jopa kaltaiseni kokeneen nyyjorkittaren haukkomaan henkeään. Kaikille New Yorkiin joskus matkustaville suosittelen Empire State Buildingissa jonottamisen ja itsensä kipeäksi maksamisen sijaan investoimaan yhden metromatkan verran Rooseveltin ilmalaivaan. Taattua kamaa, erityisesti yöllä, kun kiikkerän vekottimen alla velloo mustana East River ja edessä loistavat Manhattanin valot. Aina boonusta, jos seurassa on muutama mainio Distinguished Delegate.
Menomatkalla Roosevelt Islandille
2 comments:
Juha ja Marja Nuotion joku sukulainen, siis suomalainen veljenpoika tms. asuu Roosevelt islandilla.Mamis täällä seurailee sun tekosias...
Pahoittelen, että olen pidättäytynyt kommentoimasta fantsua blogiasi viime aikoina, mutta kommenteista uhkasi tulla perisuomalaisen kateellisia. Kaipaan kovasti glamour-elämään täältä hyisestä ja graduisesta Suomesta. Yritän kasvaa ihmisenä, lupaan. Lähdenkin tästä oitis lähikaupaan karkkiostoksille.
-h
Post a Comment