92nd day In New York

Tällä blogaajalla meni nyt hermot. Blogiteknilliset ongelmat ajavat hermoromahduksen partaalle, kun julkaiseminen ei onnistu ja kaikki on yhtä erroria. Menen lakkoon. Tässä kuitenkin oletettavasti viimeinen viesti New Yorkista, ennen lähtöä. Typerän blöogipalvelimen ansiosta se julkaistaan puolikaljuna ilman kuvakavalkadia.

toim. huom. En koske tähän rakkineeseen enää ikinä!

-------------------------------------------------------------------

Kiitos sosiaalidemokraattisen puolueen aikaansannosten (suomalaiselle työläiselle suopea lomapäivälainsäädäntö) sekä harjoittelukaudelleni osuneiden lukuisten pyhä-/juhlapäivien, työn ja loman suhde on ollut mitä miellyttävin. Työviikoistani kovin harva on ollut edes viisipäiväinen, vaan usein olen saanut nauttia vähintään kolmipäiväisestä viikonlopusta.

Lomailu New Yorkissa on kuitenkin melkein yhtä rankkaa kuin työnteko, ja ”raskas työ – raskaat huvit” -yhdistelmä käy pitemmän päälle voimille. Oma vika tietysti, jos ei osaa ottaa omaa aikaansa ja levätä, mutta eihän täällä voi! Töissä stressikerroin on korkealla silloinkin, kun oikeastaan ei olisi edes kiire (virkamiesseura tekee kaltaisekseen), ja iltaisin on mentävä puistoon, museoon, burgerille, drinkille, bagelille, cookielle, milk shakelle, cup cakelle... Kovin stressi on kuitenkin lomastressi. On se kauheeta.

Viime viikon maanantai-iltana Essin, Tarun ja Harrietin vierailun jälkihöyryissä otin metron linja-autoasemalle, ja tunnin jonotuksen jälkeen (vaikka lippu oli valmiiksi hankittu) nousin bussiin kohti Keskilänttä. Seuraavien reilun viiden vuorokauden aikana ehdin kokea monta amerikkalaista elämystä, ja istua yhteensä 28 tuntia bussissa. Ilman unelmaisia unenlahjojani pitäisin itseäni idioottina, kun valitsen matkustusmuodoista tukalimman. Lentoliput Chicagoon olisivat vain muutaman kympin linjuria kalliimmat, ja jopa lippujen hankkiminen, asemalle matkustaminen ja "boarding" on tehty vähintään yhtä hankalaksi kuin lentomatkustamisessa. Ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun nimissä päätin kuitenkin marttyroida tieni perille maata pitkin. Onneksi tietyllä tavalla nautin nelipyöräisessä sillipurkissa istumisesta, kun saan katsella öistä valtatietä ja kuunnella korvalapuista Cardigansia ja Calexicoa.

Ensimmäinen etappi oli Cleveland, jossa tapasin Chicagosta körötelleen Tuomon. Saimme organisoitua väsyneet ruumiimme Detroitiin, jossa liikkuminen ilman panssarivaunua on joidenkin valkolaisten mukaan hengenvaarallista. Kolossaalisessa ankeudessaan Detroit on yhden vuorokauden kokemuksella melko karmiva paikka. Hengen vaaraa emme kohdanneet silmästä silmään, mutta kaupungin lamatunnelma oli melkoisen masentava ja kummitusmainen. Detroitin hengen saattaa aistia, kun sulkee silmänsä ja kuvittelee paikan, joka on toiminut kasvuympäristönä monille koville asioille kuten amerikkalainen autoteollisuus, Eminem ja teknomusiikki. Uskallan veikata, että itsemurhatiheys on tuolla seudulla moninkertainen Suomen lukuihin verrattuna.

Veronmaksajien pelastaman General Motorsin pääkonttori Detroitin sydämessä, isänmaan symbolit salossa

Viimeistään Detroitissa täyden bussin ainoina valkoihoisina kummajaisina oli selvää, että lomaviikostamme oli muodostumassa sosiologinen kenttämatka. Voidaksemme kutsua sitä road tripiksi, vuokrasimme vuorokaudeksi Chevroletin, jolla ajoin meidät tyylikkäästi Battle Creekin, Kalamazoon ja Garyn kautta Chicagoon. Matkan järkytysten jälkeen kaksi päivää mainiossa Chicagossa saivat mut vakuuttuneeksi siitä, ettei New York ehkä sittenkään ole ainoa elinkelpoinen paikka Yhdysvalloissa.

Tienvarsimotelli Battle Creekissa

Pitstop - rekkakuskin arkea

Muita merkintöjä matkan varrelta:

• Motown Museum Detroitissa, jonka kellarissa on 60-luvulla äänitetty Jakson 5:t, Diana Rossit ja kumppanit
  
• curling-hallia muistuttava 21 tv-screenillä somistettu Sports Bar Battle Creekissa
• Sarkozy Bakery -kahvila Kalamazoossa, ja sen hurmaava karvaturri leipuripoika, jonka mukaan kaupungissa ei kahvilan lisäksi ole juuri muuta näkemisen arvoista
• Michael Jacksonin todennäköinen synnyinkoti, 2300 Jackson Street, Gary, Indiana
• Garyn mädäntynyt keskusta, jota lähin kahvila oli reilun mailin päässä sijaitseva Subway
• US Steel -niminen kerrosvoileipä
• kello viiden ruuhka Chicagon kehäteillä ja keskustassa auton ratin takaa observoituna
• salamoita Michigan-järven yllä
• led-valon kaltaisesti peräpäätään vilkuttelevia tulikärpäsiä Chicago Universityn nurmikolla
  
• musta orava Detroitissa sekä leijonamaisesti liikehtivä jättiläisorava Clevelandissa

Live-kantri pauhasi Guggenh... eikun Chicagon Millennium Parkin lavalla

Pääsy Obaman kotikadulle Chicagon Hyde Parkissa on estetty


In God We Trust
Autovuokraamon tarjoama vakuutus olisi kattanut kaikki Jumalan langettamat autoiluvahingot